Mekkovariaatio

Nyt seuraa pikapostaus.

Ompelin mekon. Tein sen samalla hyväksi havaitulla kaavalla, jolla tein myös postauksen Katse viime syksyyn kietaisumekon. Muutin vain hieman etukappaletta kuten kuvasta näkyy. Tähän mekkoon tuli empireleikkaus ja vain yläosa menee ristiin. Pääntien reunaan ei tullut muotokaitaletta, vaan huolittelin sen vinosuikaleella. Etuhelman yläosaan tuli yllätäen laskoksia.

Ommellessa mekkoa ompelukoneeni petti minut. Langan kiristys katosi. Tätä vähän pelkäsinkin, kun hankin koneen, jossa kaikki toimii sähköisillä säädöillä. Ompelin sitten mekon pidellen toisella kädellä ylälankaa sopivan kireällä ja toisella kädellä yritin ohjailla ompelusta. Onnistuihan se niinkin, mutta V-käyrä nousi aika jyrkästi. Tarvitsin mekon huomiseksi, joten se oli saatava valmiiksi, ja valmistuihan se. 

Ja sitäpaitsi, noihin koneisiin saa uppoamaan aika paljon aikaa, kun ne alkavat temppuilemaan.. Siksi aikatauluni kärsivät niin, että nyt en pysty useampaan kuvaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa laitan useamman tai parempia kuvia, mutta nyt mennään tällä. 

Ompelukoneeni lähtee siis huoltoon, joten nähtäväksi jää, milloin pääsen jatkamaan keskeneräisiä projektejani ja aloittamaan uusia. Ehkä nyt keskityn vain leikkaamaan kankaita. Niin kone pääsee heti tositoimiin, kun palaa kotiin entistä ehompana.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Sukat saappaisiin

Viime viikolla valjastin numeroa liian suuret ja pohjasta täysin sileät nilkkurini talvikäyttöön. Väljässä kengässä jalka pääsi luisuimaan epämukavasti kengän kärkeen ja pohjat olivat niin sileät, ettei kävelystä tullut vallitsevissa olosuhteissa yhtään mitään. Olin kuin Bambi jäällä. Käytin siis parin suutarilla ja neuloin saappaisiin mittatilaussukat.

Suutari asensi talvikeleille sopivat pohjat päkiän alle ja korkoihin. Vaikka operaatio toi reilusta alennuksesta ostetuille kengille yli puolet lisää hintaa, maksoin sen mielelläni, kun ajattelin tukevani suomalaista käsityöläistä. Ei ole tosiaan helppoa olla käsityöyrittäjä Suomessa. Summasta, jonka maksoin, menee kuitenkin puolet (ellei enemmän) valtiolle ja eläkeyhtiöille ja muille tahoille maksun jos toisenkin muodossa. Siitä sen enempää tässä jauhamatta..

Koko-ongelman taltutin neulomalla nilkkureihin mittatilaussukat, joiden varsi käännetään saappaan päälle. Lanka oli tumman harmaa Novitan Nalle, jonka purin jostakin vanhasta keskeneräiseksi jääneestä neuleesta. Lanka jäi purkamisen jäljiltä kiharalle, ja niinpä jälki on myös hieman kiharaista. Siitä se pikkuhiljaa suoristuu. 

Nahkasaapas ja villasukka on todella lämmin, mukava ja kaunis yhdistelmä. Luonnonmateriaalit eristävät lämpöä hyvin ja sallivat silti jalan hengittää. Nilkkuri saa sukanvarresta suloista ilmettä.

Oikein hyvä villasukkien perusohje on Novitan ohje, joka on 7 veljestä-langalle. Aina käsillä ei kuitenkaan satu olemaan juuri ohjeen paksuista lankaa. Sukat voi neuloa langasta kuin langasta tällä ohjeella, joka perustuu yhden puikon silmukoiden määrään.

Nyt halusin varren yläosasta normaalia leveämmän, jotta se mahtusi kiristämättä nilkkurin varren ympärille. Loin siis 50 silmukkaa, kun normaalisti olisin luonut 40. Koska varresta tuli käännettävä, en sulkenut neuletta heti silmukoiden luomisen jälkeen, vaan neuloin yhden rivin ja suljin neuleen vasta sitten. Silloin luotujen silmukoiden oikea puoli jää päälle, kun sukan varsi käännetään. 

Neuloin joustinneuletta 3 o, 2 n ensimmäiset 13 cm. Tässäkin tuli huomioida se, että sukan varsi käännetään. Halusin 3 o -osioiden kääntyvän saappaan päälle, joten neuloin ne varren sisäpuolelle. Sitten kavensin jokaisesta 3 o -osiosta yhden pois neulomalla kaksi ensimmäistä silmukkaa oikein yhteen, jolloin sukkaan jäi 40 silmukkaa. Jatkoin 2 o, 2 n neuletta vielä 7 cm ja aloitin kantapään Novitan ohjeen mukaisesti.

Sukan kärkeen tein kavennukset, joita ainakin itse kutsun piilokavennukseksi. Jokaiselle puikolle tulee tasaisin välein kaksi kavennusta: puikon alkuun ja keskelle - yhteensä 8 kavennusta. Ennen seuraavaa kavennuskierrosta neulotaan neljä normaalia kierrosta. Kavennukset tehdään taas samoin, puikon alussa ja keskellä, mutta ennen tästä seuraavaa kavennuskierrosta neulotaan yksi välikierros vähemmän, eli kolme kierrosta. Näin jatketaan kunnes jäljellä on 8 silmukkaa, jotka päätellään vetämällä lanka niiden läpi.

Köyhiä ritareita ja ompeluvinkkejä

Kuinka moni muistaa lapsuudesta köyhät ritarit? Voi mitä herkkua ne olivat. Nostalgiset ja vikkelästi valmistuvat köyhikset sopivat loistavasti ystävänpäivän aamukahvin pariksi, joten tänään Villaa ja Vikatikkejä tarjoilee ompelusten sijasta mansikoita ja mintunlehtiä. Ja muutaman ompeluvinkin.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille uusille ja vanhoille ystävilleni! Kiitos, kun jaksatte kiinnostua blogistani!

Pullaviipaleet paistetaan pannulla voita säästelemättä

Aamukahvien ohessa ajattelin kirjoittaa muutamia vinkkejä, kuinka onnistua ompeluksissa paremmin. Nämä ovat hyvin perustason vinkkejä, mutta ovat olleet ainakin minulle oivalluksia, joilla työnjälki on parantunut selkeästi.

1. Älä katso neulaa

Neula menee ylös ja alas, vaikka sitä kuinka tuijottaisi - vain silmät väsyvät. Neulaa tuijottaen on jatkuvasti liian myöhässä. Ommel tulee juuri siihen kohtaa, mihin neula osuu ja silloin on myöhäistä tehdä korjausliikkeitä. Kiintopiste kannattaa ottaa kauempaa, vaikka paininjalan edestä. Siitä voi seurata, että kangas menee paininjalan alle niin, että sauma tulee juuri oikeaan kohtaan.

Päälle tomu- ja vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa, mansikoita ja mintunlehtiä. Herkkusuille lisäksi suklaarouhetta!

2. Pidä tikki tarpeeksi pitkänä

Pitkällä tikillä ompelu käy nopeammin ja ommel on siistimpi. Lyhyestä tikistä seuraa helposti kiemurtava ommel, kangas rasittuu turhaan ja purkaminen on työlästä. Mitä paksumpi kangas, sitä pidempi ommel. Normaalisti ompelen 3,5 mm tikillä, ohuemmalle kankaalle 3,0 mm on sopiva ja esim. denimille, jota usein vielä tikkaillaan, 4,5 mm ommel on hyvä.

3. Syötä kangas aina suorana paininjalan alle

Kun kangas on jo paininjalan alla, käännöksiä on turha tehdä. Kangas alkaa kiertymään ja venymään, ommel eksyy saumalinjalta. Mutkista ei vain tule sellaisia kun tarkoitus olisi. Ohjaa kangasta siis ajoissa, pysähdy tarvittaessa ja muotoile saumalinja suoraksi ennen paininjalan alle vientiä. Kaarevissa kohdissa ei myöskään pidä pihtailla nuppineulojen kanssa.

Rakastaa, ei rakasta... rakastaa!

4. Muista, että kangasta voi muokata

Jos näyttää siltä, että toinen sauman osapuolista on pidempi kuin toinen ja ompeluksen muoto on vaarassa tai saumojen kohdistukset epäonnistumassa, ei hätää. Venytä toista puolta ja syötä toista - kankaan asettuvat yllättävän hyvin eroista huolimatta. Etenkin luonnonkuidut asettuvat hyvin, mutta toiset tekokuidut eivät laisinkaan. Tee venytykset ja syötöt lyhyissä, esimerkiksi 5 sentin pätkissä. Käytä apuna nuppineuloja. Kun saumalle lopuksi näyttää vähän silitysrautaa, ongelmaa ei huomaa lainkaan.

5. Varaudu purkamaan

Purkamista helpottaa, kun ompeleiden päissä on vain lyhyet, parin tikin pituiset edestakaisin ompeleet. Lisäksi pitkä tikki on tältäkin kannalta käytännöllinen. Purkaminen käy nopeammin ja kangas kuluu vähemmän. Siihen jää esimerkiksi vähemmän reikiä, jos niitä on tullakseen.


Näiden lisäksi kannattaa hankkia kunnon koneet, joiden kanssa pärjää ja saa aikaan hyvää jälkeä.

Mitkä ovat sinun ompeluoivallisuksia? Jatka listaa kommentteihin!

Ruoalla ei saisi leikkiä, mutta joskus on vain pakko

Slipoverista hameeksi

Palasin kierrätyksen pariin, kun kirppareita tuloksetta kiertänyt slipoveri sai uuden elämän hameena. Hame oli hetkessä valmis ja on jo testattu ja hyväksi todettu - ehkä yksi uusista lempivaatteistani. Keväinen piristyskukkakimppu pääsi poseeraamaan myös tämän hamosen kanssa.

Hetken neuletta pyöriteltyäni päädyin siihen, että noin kaunis kuvioneule palvelisi hienosti hameena. Inspistä sain muun muassa Pinterestistä, jonne väkersin viikonlopun aikaan oman Villaa ja vikatikkejä-tilin. Jatkossa aion pinnailla sinne minua inspiroivia kuvia ja asioita. Tämän neulehameen esikuvana toimi tämä pinnaus.

Ja tältä taas näytti alkuperäinen slipoveri. Ihan kiva noinkin, mutta kokoa XS ja aavistuksen liian pieni minulle. Lisäksi pääntie on oudon muotoinen, ja vaikka olenkin suuri kukkien ystävä, nuo kukkaset ovat melkoisen hirveät.

Niinpä paloittelin slipoverin. Ensin purin kädenteiden resorit ompeleista irti. Se oli helppoa, kun resori oli ommeltu ketjutikillä. Sitten leikkasin kainaloiden alta poikki.

Huolittelin neuleen reunan siksakilla. En käyttänyt saumuria, jotta reuna ei olisi venynyt ja lähtenyt kiemurtelemaan. 

Ompelin kädenteistä irroittamani resorit helmaksi. Resori oli Y:n mallinen ja yläreunoihin jäi purkamisen jäljiltä päättelemätön silmukkarivistö. Ompelin resorin kiinni hameen helmaan silmukkarivistöä pitkin. Aloitin ensin nurjalta puolelta (vasemmanpuoleinen kuva), sitten tuli yllättäen oikean puolen vuoro (oikeanpuoleinen kuva). Venytin oikealla puolella resoria sen verran, että se ylsi nurjan puolen ompeleen päälle.

Näin helmasta tuli siisti. Se pysyy hyvin aloillaan eikä rullaannu.

Vyötärölle ompelin vain ohuehkon kuminauhan siksak-ompeleella. Leveä resori oli sen verran tukeva, ettei se tarvinnut muuta. Siksakia käytin siksi, ettei kuminauha pääsisi kaksikerroin.

Ainakin Porvoossa oli tänään ihana aurinkoista, ihan kuin kevään ensimmäinenpäivä olisi koittanut jo helmikuussa. Sen kunniaksi vielä fiilistellään vähän näitä mun kukkia. Kevät on tulossa, jei!

Hamelöytö vuosien takaa

Kaivelin menneellä viikolla kangasvarastojani ja eräästä pussista löytyi hameen kappaleita vuosien takaa. Muistan hämärästi aloittaneeni joskus vuosia sitten hameprojektin, kun en löytänyt mistään haluamani kaltaista hametta. Oli korkea aika saattaa ompelus loppuun.

Löytämässäni pussissa oli vyötärökaitale kahdessa osassa ja neljä helmapalaa. Olin huolitellut kaikkien osien reunat siksakilla, ja kolme helmapalaa olin jopa saanut ommeltua yhteen. Minulla ei muistaakseni ollut kaavaa, vaan leikkelin kankaasta summamutikassa palasia. Ehkä katsoin mallia kaarrokkeen muotoon jostain valmiista hameesta. Yksinkertainen ohjenuora tällaisen yksinkertaisen mallin kaavoittamiseen on se, että kaikkin kappaleiden kulmien tulee olla suoria, eli 90 astetta. 

Sieluni silmin näin heti tässäkin hameessa laskoksia, ja niitähän siihen sitten tuli. Hommaan tarvittiin vähän matikkapäätä.

Näin laskin laskosten määrän, koon ja paikan: Kaarrokkeen alareunan (johon helma ommellaan) pituus 2 x 45 cm = 90 cm ja helman yläosa puolestaan 4 x 50 cm = 200 cm. Silloin on 110 cm laskostettavaa. Sommittelin sopivan kokoisia laskoksia, ja 2,5 cm syvät laskokset näyttivät sopivilta. Yhteen laskokseen tarvitaan 5 cm kangasta ja 110 cm riittäisi silloin 22 laskokseen ja laskokset tulisivat n. 4 cm välein (90 cm jaetaan 22 osaan). Selvä homma.

Helman viimeistelin aavistuksella shabby chic-fiilistä. Leikkasin jäljelle jääneistä kangastilkuista täysvinoja suikaleita, jotka ompelin siksaksilla nauhaksi. Huolittelin reunat vielä siksakilla. Vaikka kankaasta oli otettu kaikki irti ja jäljellä oli vain pieniä tilkkuja, sain nauhaa kasaan tarvittavat reilun kolme metriä.

Taitoin nauhan kaksin kerroin niin, että sivut olivat eri tasossa. Ompelin ne helman alle ja helmasta tuli kolmikerroksinen. Reuna saa rispaantua käytössä, jolloin vaikutelma voimistuu.

Kukkakimpun hain tänään piristämään päivääni ihanasta Porvoon kukkatalosta, jonka leikkokukkaosasto on kuin irtokarkkihylly. Isossa kylmiössä saa itse rauhassa kasata oman kimpun ihanasta valikoimasta.

Kimppua kerätessäni tunsin pienen toivonpilkahduksen - kevät on koko ajan lähempänä! Vuoden pimein aika on ollut viheliäinen aloitusajankohta blogille, kun kuvaaminen onnistuu vain muutaman tunnin ajan keskipäivällä luonnonvaloa janotessa. Päivätyötä tekevälle se ei ole aivan helppo yhtälö. Valo ja pidemmät päivät ovat enemmän kuin tervetulleita!

Neulepaidasta sisustustyyny

Sunnuntain aamupäivä sujui kierrätyspuuhissa, kun tein kauan nurkissa pyörineestä puuvillaneuletakista koristetyynyn.

Neuletakki on kiertänyt kirppareita jo kauan, mutta kukaan ei ole halunnut ottaa sitä mukaansa varsin huokeasta hinnasta huolimatta. Hyvä niin, sillä nyt minä sain siitä oikein sievän tyynyn.

Täytyy mainita vielä, että ruudulinen viltti on rakkaan ja käsistään taitavan, jo edesmenneen mummini tekemä. Hän teki sen minulle kun olin aivan pikkutyttö ja se on jo lähes 30 vuotta vanha. Viltti on säilynyt kaapin kätköissä miltei koskemattomana näihin päiviin asti ja nyt se on minun aarteeni.

Paidan etukappaleista tuli tyynyni takakappale. Suljin aukon kolmella puunapilla. En vaivautunut tekemään napinläpiä, vaan kiinnitin napit simppelisti neulalla ja villalangalla. Langan päät solmin rusetille tyynyn sisään, joten ne saa helposti auki jos tarve vaatii. Halkio saa vaikka vähän irvistää, kun sisätyyny on kaunis lila, joka pilkottaa myös pitsineuloksen lävitse.

Tyynyn reunoihin ompelin hihoista leikkaamani suikaleet. Hihaa olkapäältä ranteeseen koristanut palmikkopari sopi hienosti kehystämään keskikohdan palmikko- ja pistineulosta.

Tästä lähdin liikkeelle. Purin ensin paidan atomeiksi, eli vetskari irti ja kaikki saumat sivusaumoja lukuunottamatta auki. Se oli ehkä turhaa, pelkkä vetskarin irrottaminen oisi riittänyt.

Paita oli n. 40 cm leveä ja kylkien sauma oli suora, joten se oli juuri passeli koristetyynyksi. Kainaloiden alapuolelta resoriin asti sain 25 cm korkean tasaisen palmikkoneulesuikaleen tyynyn keskikohdaksi. Vielä tarvittiin 15 cm korkeutta, jotta tyynystä tulisi 40 x 40 cm kokoinen. Käytin tässä hyväkseni hihoja ja niiden koristepalmikoita. Leikkasin molemmista hihoista n. 17 cm x 45 cm suikaleet niin, että palmikko jäi suikaleen keskelle. 

Ompelin ensin hihasuikaleet päädyistä kaksikerroin oikeat puolet vastakkain pussiksi. Sitten ompelin etukappaleet n. 2 cm päälleekkäin ylä- ja alareunasta, siis siitä kohtaa missä ennen oli vetoketju. Viimeiseksi ompelin hiha- ja keskikappaleet yhteen ja voilá - tyyny oli valmis. Noin jotakuinkin sinnepäin selitettynä.

Edit 1.2.2015 klo 16.43:
Vielä yksi kuva tyynystä vähän suorempaa edestä.

Paidasta ja sen ompelusta

Kas tässä paita, jota viime postauksessani kaavoitin uusiksi. Laskokset ovat nyt siellä missä pitääkin ja pari muuta matkan varrella tehtyä muutosta meni kuten suunnittelin. Siis lopputuloksen osalta, itse ompeluprosessi ei ollut niinkään ihana kokemus.

Ompeleminen oli nimittäin suorastaan piinallista puuhaa. Kauniisti laskeutuva ja miellyttävän tuntuinen, viskoosiksi vahvasti epäilemäni kangas oli sellainen vempula, että ei mitään tolkkua. Ensinnä kankaan leikkaaminen oli jokseenkin mahdotonta. Seuraavaksi reunojen huolittelua saati saumojen ompelua oli aivan turha yrittää saumurillani, joka ei muutenkaan syö ohuita kankaita. Päädyin ompelemaan saumat ensin ompelukoneellani ja vasta sitten huolittelemaan reunat. Se toimi jollain tavalla, mutta en näytä paidan sisäsaumoja teille.

Tässä yhteydessä voisinkin mainita, että minulla on sekä Pfaffin ompelukone (Quilt Expression 4.0) että saumuri (Coverlock 3.0). Nämä kaksi ovat aivan eri planeetoilta. Ompelukone on ihana ikioma aarteeni, jonka kanssa kaikki on mahdollista. Saumuri taas on yksi iso ongelma, joka ei toimi juuri missään tilanteessa niinkuin toivoisin. En tiedä onko vika käyttäjässä (hyvin epätodennäköistä tietysti) vai koneessa, ja onko edes sellaista harrastajasaumuria olemassa, joka toimisi niinkuin lupaa. Jos on, niin kertokaa mistä sen löydän, laitan omani vaihtoon välittömästi.

Pidensin hihoja hieman alkuperäisestä kaavasta ja huolitteli hihansuun täysvinoon leikatulla suikaleella.

Lopuksi leikkasin helman vielä pyöreäksi, sillä suora helma oli aika jäykän näköinen. Helman huolittelu oli niin ikään karmaisevaa. Päädyin ompelemaan kaksi apuommelta 0,5 ja 1 sentin päästä reunasta. Ompeleita pitkin päärme oli mahdollista taitella jotakuinkin järkevästi. Kiristin ompeleita sisämutkassa ja ratkoin niitä auki ulkokurvissa, ja reuna asettui jollain tavalla. Vähän helma vielä kiemurtaa, mutta uskon, että se asettuu, kun silitän sitä vielä huolellisemmin.

Lopputulosta näin mallinuken päällä katsellessa mieleeni hiipii epäilys, olenko mummoutumassa. Onko tämä mummopaita? Oliko tämä sittenkään hyvä idea? Ei siinä sinänsä mitään, mummot ovat monesti erittäin tyylikästä väkeä, mutta minulla olisi kuitenkin vielä jokunen vuosi jäljellä ennen varsinaisia mummovuosia. Ehkä voin auttaa oikeilla asustevalinnoilla asiaa. Tai ehkä hihoille voisi tehdä vielä jotain.

Luulen, että asia selviää vain empiirisellä tutkimuksella, joten puen paidan rohkeasti huomenna päälle ja seuraan ympäristöni reaktioita. Jos minut autetaan tien yli, tiedän jonkin menneen vikaan.

Kaavapalapeli

Viikonlopun aikana pyörittelin kaavoja ahkerasti. Työn alla on ollut pusero. Varastoissani oli kangas (viskoosia luulen, Eurokankaan palaosastolta), josta olen suunnitellut ompelevani siistin yläosan toimistotyöhön. 

Olen jo pitkään ollut kovin ihastunut elegantteihin laskoksiin, ja halusin niitä paitani pääntielle. Selasin kaavakirjastoani, mutta en löytänyt toiveideni mukaisia ohjeita. Joko ne olivat liian simppeleitä tai niissä oli liikaa kaikenlaista tapahtumaa ja uloketta ja härpäkettä ja nirunarua. Niinpä päädyin muuntamaan kaavat mieleisekseni. Tai ainakin yrittämään sitä, sillä kokemusta visioni mukaisesta kaavojen muuntelusta ei minulla hirveästi ole. Kaavoitusprosessista kertyi seitsemän kuvan sarja, kaavoitusohjeeseen tästä.

Burdasta (2 / 2014, s. 68) löytyi yksinkertaisen paidan kaava, jota pystyin hyödyntämään. Tuo hassu kaulus saisi jäädä pois, pääntietä pitäisi avartaa ja haluamani laskokset täytyisi lisätä.

Burda 2 / 2014 s 68

Aivan aluksi sommittelin pääntien laskokset sovitusnuken päälle. Neljä laskosta 6 - 7 cm välein näytti hyvältä.

Seuraavaksi oli vuorossa kaavoitus. Kaavoituksesta kertyi seitsemän kuvan ohje, joka löytyy täältä. 

Tässä tiivistelmä kaavoitusprosessista ennen ja jälkeen -kuvina:

Sitten vain ompelemaan. Oikeastaan paita on jo kutakuinkin valmis, loppusilausta vailla. Postaan kuvat valmiista paidasta aivan lähipäivinä. Kuullaan!

Pipo, joka kiristi liikaa

Ompeluksien välissä valmistui äskettäin myös pipo, jonka aloitin joululomalla. Halusin mustan, siistin ja simppelin peruspipon, jossa olisi kuitenkin vähän ilmettä. Pipon piti olla juuri oikean kokoinen ja hyvin istuva. Sopivan väljä, ettei tukka lytisty ja päivä mene pilalle, mutta ei kuitenkaan ollenkaan baggy-mallia. Niinpä päädyin klassiseen palmikkopipoon. Tästä neuleohjeeseen.

Pipon takaa kurkistaa lentoon lähtevä Vanilla Fly -possu on Porvoon vanhan kaupungin Destiny-liikkeestä

Aloitin neulomaan pipoa muistaakseni 80 - 90 silmukalla. Pääsin noin 10 cm eteenpäin, kunnes huomasin, että piposta oli tulossa aivan liian pieni - tiheät palmikot kutistivat ympärysmittaa. Sehän ei sovi, että pipo on kireällä, joten ryhdyin jälleen purkuhommiin ja aloitin alusta. Lisäsin silmukoita mittauksieni mukaan ja päädyin 120 silmukkaan.

Pipon kavennukset tein ilman suurempia suunnitelmia. Halusin vain piilottaa ne symmetrisesti palmikoiden suojiin näkymättömiin. Niinpä kavennuksista tuli ehkä hieman monimutkaiset, mutta ihan onnistuneet.

Viimein sain valmiin pipon päähäni. Hetken soviteltuani totesin sen olevan liian matala. Olin kyllä epäillyt sitä jo neuloessa, mutta en jaksanut purkaa enää. Manasin laiskuuttani jonkin aikaa, kunnes tajusin, että kyseessä on 75 % villalanka (Novitan Isoveli), eli se varmasti muokkautuu helposti oikeaan kokoon. Niinpä kastelin pipon läpimäräksi haalealla vedellä, ja vetäisin sen yöksi sopivan kokoisen kulhon päälle pikkuisen venytettynä kuivumaan. Aamulla pipo oli kuiva ja asettunut juuri sopiviin mittoihin.

Neuleohje löytyy täältä.

Jakku ja hame valmiina

Muutama päivä sitten kerroin ompeluprojektieni kriittisestä pisteestä, johon asti innostusta riittää ja hommat sujuvat. Sitten tulee pulma, joka on sillä hetkellä liian haasteellinen ja on helpompaa vain keskittyä johonkin muuhun. Tämän jakun kanssa oli käydä juuri niin. Sysäsin jakun sivuun ongelmien ilmettyä ja paneuduin hameen (kuva tuolla hieman alempana) ompeluun.

Lupasin kuitenkin vastedes saattaa haasteellisetkin työt sinnikkäästi loppuun asti. Niinpä tartuin jakun ongelmiin heti, kun hame oli valmistunut, ja sain kuin sainkin ne ratkaistua - nyt selkä istuu ja selän ja hihojen saumat ovat siististi tikatut. Kannatti siis nähdä vaivaa.

Jouduin vähän purkuhommiin, mutta sekään ei haitannut, sillä keksin, kuinka saan saumat hetkessä auki. Kiinnitin toisen sauman osapuolista nuppineulalla silityslautaan, toista vedin kevyesti vastakkaiseen suuntaan ja ratkoin välistä irvistelevät langat terävillä saksilla pienellä sahausliikeellä. Turhauttava homma oli vikkelästi hoidettu. Että ihminen voikin olla iloinen pienistä asioista.

Innostuin purkamisen helppoudesta niin, että purin itseasiassa yhden sauman liikaa. Hiha koostuu kahdesta osasta, ja minun oli tarkoitus purkaa vain alasaumat, mutta vauhtiin päästyäni vetäisin toisen yläsaumankin auki - luulin sitä tohkeissani alasaumaksi. Se oli pikaisesti ommeltu taas kiinni, ja pääsin tikkaamaan kurittomia saumoja. 

Tikkauksen jälkeen korjasin selän istuvuusongelman ompelemalla kauluksen takakappaleeseen vähän reilummalla saumanvaralla. Ratkaisu toimi ja jakku istui selästä huomattavasti paremmin. Myös kaulus istui hyvin, kun päällimmäinen kaulus oli nyt aavistuksen isompi kuin alakaulus.

Hame syntyi muuntamalla housujen kaavat hameen kaavaksi. Kuva alkuperäisestä mallista löytyy Kriittinen piste -postauksesta. Homma onnistui hyvin ja hameesta tuli sellainen kuin olin suunnitellutkin. Kaavojen muuntaminen oli jokseenkin helppoa - vetäisin etukappaleen haaran mutkan suoraksi ja siitä tuli keskietu. Samoin tein takakappaleelle. Sivuleikkausten linjoja jouduin vähän laskeskelemaan. Mallissa oli taskutkin, jotka tekivät uudelleenkaavoituksesta pikkuisen monimutkaisempaa. Vertailin ja yhdistelin linjoja toisen saman tyyppisen hameen kaavoihin niin etu- kuin takakappaleenkin osalta ja taisin saada linjat kutakuinkin kohdalleen. Olisin ehkä voinut kaivella joitakin kaavoitusopuksia esille ja vedellä viivat niiden oppien mukaan, mutta ajattelin, että pääsen helpommalla, kun otan valmiista mallia.

Jotenkin kuvittelin, että jakusta ja hameesta tulisi kiva yhdistelmä, oikein kaunis jakkupuku. Se suunnitelma ei nyt kuitenkaan mennyt aivan maaliin. Mallit ovat todella kivoja ja tykkään molemmista vaatekappaleista, mutta yhdessä ne ovat melkoisen jäykkä univormu - oikea Lotta-puku. Kaikella kunnioituksella Lottia kohtaan tietenkin, komea univormuhan se on. Ihan sitä en kuitenkaan hakenut, joten jakku ja hame saavat pysyä toisistaan erossa.

Neljä asiaa, jotka saan ostaa

Loppuviikon työmatka ja viikonlopun humputtelut ovat pitäneet minut poissa blogitekstien ääreltä, mutta täällä ollaan taas. Ompelukoneelle olen päässyt sen verran, että työn alla olleet jakku ja hame ovat valmistuneet. Lopputulokseen palaan huomenna.

Työmatkalla ollessani näin unta, että olin ostamassa paitaa. Paita oli ihana, unelman pehmeä mohairneule, jossa oli eri pastellinsävyjä ja kaunis kuviointi, edullinenkin vielä. Varsinainen löytö, ajattelin matkatessani kassalle pehmoista paitaa tyytyväisenä hypistellen. Samassa muistin lupaukseni olla ostamatta uusia vaatteita ja päästin pari pettymyksen kirosanaa. Hetken mietin hairahdusta. Ostaisin paidan salaa, en vain kertoisi tästä blogissa. Kukaan ei saisi koskaan tietää. Hyi minua! Omatuntoni vei onneksi voiton ja ajattelin, että pahinta olisi, jos itse tietäisin rikkoneeni lupauksen. Olisin huijari, vaikka kukaan ei tietäisikään. Heräsin ja aloin suunnittelemaan pastellineuleen neulomista.

Tulppaaneja päivän piristykseksi

Unesta herättyäni päätin myös määritellä lupaustani hieman tarkemmin. Olen siis luvannut vuonna 2015 ommella vaatteeni itse, enkä osta mitään valmiina. Tämä siksi, että vaatteet on kaikista tuoteryhmistä se, jota minä kulutan selvästi ahkerimmin, ja sillä alueella minä voin vaikuttaa eniten omilla kulutusvalinnoillani. Vaateteollisuuteen liittyy paljon ekologisia ja eettisiä kysymyksiä ja tämä on minun tapani ilmaista oma mielipiteeni asioiden tilasta. Lupakseni ei kuitenkaan ole turhaa ekovouhotusta, eivätkä periaatteeni sellaisia, joiden takia alan hakkaamaan päätä seinään. On muutamia juttuja, joihin haluan pidättää itselläni oikeuden.

Ensinnä rajaan lupaukseni ulkopuolelle hansikkaat. Saan ostaa neulehanskoja tarpeeseen. Jos hanskat kuuluisivat lupaukseeni, en ehtisi muuta tehdäkään kuin neuloa hanskoja, sillä hukkaan niitä niin usein. Tänä talvena on menossa kolmas pari, mutta luulen, että hukkasin ne tänään. Nahkahanskoja en enää edes harkitse, koska niiden hukkuminen harmittaa aina vähän enemmän.

Alusvaatteita saan myös ostaa. Ei siksi, että hukkaisin niitä usein, vaan siksi, että en halua tehdä elämästäni liian vaikeaa.

Kolmas lupaukseni ulkopuolelle jäävä alue on urheiluvaatteet. Liikun paljon ja esimerkiksi uusi laskettelutakki olisi nyt tarpeen, koska vanha on jo aikansa elänyt. Urheiluvaatteet ovat aina pitkäikäisiä hankintoja ja kulutan ne loppuun asti, joten niiden hankkiminen on tähänkin asti ollut järkevää. Vanhat myyn kirpputoreilla (kuten muutkin vanhat vaatteeni), jos ne ovat yhtään käyttökelpoisia. Mutta en siis hanki mitään turhaan, vain jos todella tarvitsen.

Lupaukseeni eivät myöskään kuulu kengät, mutta niitäkin ostan vain, jos ostos on oikeasti järkevä. Järkevä ostos on silloin, kun se on tarpeellinen, pitkäikäinen ja käyttökohteet ovat monipuolisia, materiaali on ekologinen, kestävä ja korjattavissa ja hinta on omalle rahapussille sopiva. Ostos on järkevä myös silloin, jos se edistää positiivisia asioita. Esimerkiksi ostamalla tuotteita suomalaisilta suunnittelijoilta tai valmistajilta tuen suomalaista osaamista ja yrittäjyyttä.

Muilta osin ompelen vaatteeni itse. Mekot, takit, paidat, housut, hameet ja kaikki. Asusteet ja laukut myös, jos sellaisille tulee tarvetta. Sisustusratkaisuissa pyrin samaan. Ajatukseni yltää tietenkin myös vaatekaappiani ja kodin tekstiilejä laajemmalle, ja haluan tehdä järkeviä valintoja kaikilla elämän alueilla. Ekologisemmin, tehokkaammin ja fiksummin. Menestys on vaihtelevaa, mutta tarkoitus on hyvä.

Mekko, joka valmistui liian myöhään

Nyt kun odottelemme malttamattomina jakun ja hameen valmistumista, on sopiva hetki palata vielä toviksi menneeseen. Tämän mekon oli tarkoitus valmistua uuden vuoden juhliin – tuossa kuosissa olisin räiskynyt kilpaa illan ilotulitusten kanssa ja ottanut vuoden 2015 vastaan teeman mukaisesti omin käsin tehty vaate päälläni.

Tartuin toimeen kuitenkin aavistuksen liian myöhään. Tarkemmin sanottuna pari tuntia ennen kuin oli lähdettävä kohti juhlapaikkaa. Ei siis ihme, ettei mekko ehtinyt juhlintaan mukaan. Mutta ei huolta - luulen, että tälle löytyy käyttöä toistekin.

Kangas löytyi omista varastoistani – taas yksi heräteostos Eurokankaan palaosastolta.  Kyllä vain, varastoni ovat käyneet massiivisiksi. Kangaspalassa oli kaksi näyttävää kuosikertaa vierekkäin. Materiaali oli miellyttävää, mutta en tiedä mitä. Viskoosia, sanoisin. Palaan materiaalin tunnistamiseen vielä tulevissa postauksissa.

Kaava oli Burdan numerosta 4 / 2014 (tämä nimenomainen numero on täynnä mielettömiä malleja). Sovelsin mallia hieman: jätin olkapäät rypyttämättä ja kaavan viiden smokkirypytyslinjan sijaan minun mekossani on vain yksi linja. Se on piilossa tuolla mustan vyön alla. Versioni on myös Burdan mallia lyhyempi, sillä se on tietenkin skaalattu minun pituudelleni (tai lyhyydelleni) sopivaksi - en aivan yllä noiden mallineitosten korkeudelle.

Kangaspalanen riitti juuri sopivasti mekkoon, kun pihistelin leikkuusuunnitelmaa tehdessä oikein viimeisen päälle. Etukappaleen muotokaitale ei meinannut irrota mistään kulmasta, ja päädyin kokoamaan sen kahdesta osasta. Toimiva ratkaisu, jos kangasta on niukasti, sillä sehän ei päälle päin näy. Leikkuujätettäkin kertyi minimaalisen vähän - ekopisteet kotiin siitä.

Burda Style 4 / 2014 sivu 28

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13461187/?claim=bzw3jvx36sg">Follow my blog with Bloglovin</a>