Jakku ja hame valmiina

Muutama päivä sitten kerroin ompeluprojektieni kriittisestä pisteestä, johon asti innostusta riittää ja hommat sujuvat. Sitten tulee pulma, joka on sillä hetkellä liian haasteellinen ja on helpompaa vain keskittyä johonkin muuhun. Tämän jakun kanssa oli käydä juuri niin. Sysäsin jakun sivuun ongelmien ilmettyä ja paneuduin hameen (kuva tuolla hieman alempana) ompeluun.

Lupasin kuitenkin vastedes saattaa haasteellisetkin työt sinnikkäästi loppuun asti. Niinpä tartuin jakun ongelmiin heti, kun hame oli valmistunut, ja sain kuin sainkin ne ratkaistua - nyt selkä istuu ja selän ja hihojen saumat ovat siististi tikatut. Kannatti siis nähdä vaivaa.

Jouduin vähän purkuhommiin, mutta sekään ei haitannut, sillä keksin, kuinka saan saumat hetkessä auki. Kiinnitin toisen sauman osapuolista nuppineulalla silityslautaan, toista vedin kevyesti vastakkaiseen suuntaan ja ratkoin välistä irvistelevät langat terävillä saksilla pienellä sahausliikeellä. Turhauttava homma oli vikkelästi hoidettu. Että ihminen voikin olla iloinen pienistä asioista.

Innostuin purkamisen helppoudesta niin, että purin itseasiassa yhden sauman liikaa. Hiha koostuu kahdesta osasta, ja minun oli tarkoitus purkaa vain alasaumat, mutta vauhtiin päästyäni vetäisin toisen yläsaumankin auki - luulin sitä tohkeissani alasaumaksi. Se oli pikaisesti ommeltu taas kiinni, ja pääsin tikkaamaan kurittomia saumoja. 

Tikkauksen jälkeen korjasin selän istuvuusongelman ompelemalla kauluksen takakappaleeseen vähän reilummalla saumanvaralla. Ratkaisu toimi ja jakku istui selästä huomattavasti paremmin. Myös kaulus istui hyvin, kun päällimmäinen kaulus oli nyt aavistuksen isompi kuin alakaulus.

Hame syntyi muuntamalla housujen kaavat hameen kaavaksi. Kuva alkuperäisestä mallista löytyy Kriittinen piste -postauksesta. Homma onnistui hyvin ja hameesta tuli sellainen kuin olin suunnitellutkin. Kaavojen muuntaminen oli jokseenkin helppoa - vetäisin etukappaleen haaran mutkan suoraksi ja siitä tuli keskietu. Samoin tein takakappaleelle. Sivuleikkausten linjoja jouduin vähän laskeskelemaan. Mallissa oli taskutkin, jotka tekivät uudelleenkaavoituksesta pikkuisen monimutkaisempaa. Vertailin ja yhdistelin linjoja toisen saman tyyppisen hameen kaavoihin niin etu- kuin takakappaleenkin osalta ja taisin saada linjat kutakuinkin kohdalleen. Olisin ehkä voinut kaivella joitakin kaavoitusopuksia esille ja vedellä viivat niiden oppien mukaan, mutta ajattelin, että pääsen helpommalla, kun otan valmiista mallia.

Jotenkin kuvittelin, että jakusta ja hameesta tulisi kiva yhdistelmä, oikein kaunis jakkupuku. Se suunnitelma ei nyt kuitenkaan mennyt aivan maaliin. Mallit ovat todella kivoja ja tykkään molemmista vaatekappaleista, mutta yhdessä ne ovat melkoisen jäykkä univormu - oikea Lotta-puku. Kaikella kunnioituksella Lottia kohtaan tietenkin, komea univormuhan se on. Ihan sitä en kuitenkaan hakenut, joten jakku ja hame saavat pysyä toisistaan erossa.

Kriittinen piste

Edellisessä postauksessa mainitsin jakusta, joka melkein valmistui. Tässä hän nyt on. Kuten huomaatte, niskassa sauma repsottaa vielä, ja jos pääsisitte kurkkaamaan jakun sisälle, siellä repsottaisi pari saumaa lisää. Kalkkiviivoille ei kuitenkaan ole enää pitkä matka – muutama ommel, viime silaukseksi koristesolki ja voilá, jakku olisi valmis käyttöön. Mutta.

Tämä on juuri se kriittinen piste, mihin asti moni projektini yltää, ja mihin se sitten jää odottelemaan parempaa huomista. Tähän asti työ etenee vauhdikkaasti ja suunnitelmien mukaan. Kaavapaperit saavat kyytiä, nuppineulat sinkoilevat, tukka menee silmille, saumuri ja ompelukone savuavat vuorotellen. Palapeli hahmottuu pala palalta, kaikki näyttää hyvältä ja minä olen onnellinen, kunnes viime metreillä huomaan, että jokin on vinossa.

Jokin kohta ei istu. Jostain kinnaa tai sauma menee kurttuun. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä ja miten. Ehkä otan jostain saumasta vähän sisään tai päästän toisaalta hieman väljemmäksi.

Tämä ystävällinen jakku toivottaa kaikille hyvää päivää

Koska inhoan turhaa työtä, jään pohtimaan oikeaa ratkaisua ja odottelemaan idealampun syttymistä. Idealamppu syttyy kyllä, mutta idea ei liitykään millään lailla tuohon problemaattisen tekeleeseen, vaan aivan upouuteen juttuun. Niin saa uusi projekti alkunsa. Vanhan kimppuun päätän palata heti-sitten-tämän-jälkeen. Arvaatte varmaankin, että tämän uuden projektin jälkeen syntyy uusi projekti, jonka jälkeen uusi ja joku näistäkin on saattanut jo päätyä ongelmakappaleiden pinkkaan. Vanhaan ei ehkä vuosiin kosketa.

Tämä saa luvan loppua, ja lupaan käsi sydämellä, että jatkossa vien aloittamani työn sinnikkäästi kerralla loppuun asti. Heti tämän projektin jälkeen.

Jakussa ongelmana on selkä, sillä niska nousee aavistuksen liian ylös eikä kaulus istu takaa. Lisäksi ongelmana on kangas (jälleen Eurokankaan palaosastolta, villasekoitetta), joka on sinänsä hyvälaatuista, että se on ryhdikästä eikä rypisty lainkaan. Tämän ominaisuuden vuoksi saumoja on kuitenkin melkein mahdoton silittää auki. Ne pirulaiset törröttävät miten sattuu, vaikka kuinka olen silittänyt ja höyryttänyt ja kiroillut ja uhkaillut. Harkitsen tikkaamista vaikka en halua. Se vaatisi purkutöitäkin. Yök.

Niinpä tuntui paljon mieluisammalta aloittaa hameprojekti, joka sinänsä kyllä liittyy jakkuprojektiin,  että se on samaa asua. Hame olikin mielenkiintoinen kokeilu, sillä alkuperäiset kaavat olivat housuja varten, mutta muunsin ne hameen kaavaksi. 

Hamepalapeli

Molempien vaatteiden kaavat ovat Burda Style –lehden numerosta 4 / 2014. Ihastuin jakkuun ja housuihin ikihyviksi ja tein jo housut pellavasta (melkein valmiiksi, tähän palaan myöhemmin). Housujen vyötärö on todella kaunis, ja ajattelin, että olisipa se nätti myös hameena. Pakkohan senkin on onnistua. Niinpä askartelin housujen kaavoista hameen kaavat.

Ompelen hameen valmiiksi (siis ihan oikeasti valmiiksi) lähipäivinä ja kerron projektista seuraavan kerran lisää.

Burda Style 4 / 2014, sivu 29