Neljä asiaa, jotka saan ostaa

Loppuviikon työmatka ja viikonlopun humputtelut ovat pitäneet minut poissa blogitekstien ääreltä, mutta täällä ollaan taas. Ompelukoneelle olen päässyt sen verran, että työn alla olleet jakku ja hame ovat valmistuneet. Lopputulokseen palaan huomenna.

Työmatkalla ollessani näin unta, että olin ostamassa paitaa. Paita oli ihana, unelman pehmeä mohairneule, jossa oli eri pastellinsävyjä ja kaunis kuviointi, edullinenkin vielä. Varsinainen löytö, ajattelin matkatessani kassalle pehmoista paitaa tyytyväisenä hypistellen. Samassa muistin lupaukseni olla ostamatta uusia vaatteita ja päästin pari pettymyksen kirosanaa. Hetken mietin hairahdusta. Ostaisin paidan salaa, en vain kertoisi tästä blogissa. Kukaan ei saisi koskaan tietää. Hyi minua! Omatuntoni vei onneksi voiton ja ajattelin, että pahinta olisi, jos itse tietäisin rikkoneeni lupauksen. Olisin huijari, vaikka kukaan ei tietäisikään. Heräsin ja aloin suunnittelemaan pastellineuleen neulomista.

Tulppaaneja päivän piristykseksi

Unesta herättyäni päätin myös määritellä lupaustani hieman tarkemmin. Olen siis luvannut vuonna 2015 ommella vaatteeni itse, enkä osta mitään valmiina. Tämä siksi, että vaatteet on kaikista tuoteryhmistä se, jota minä kulutan selvästi ahkerimmin, ja sillä alueella minä voin vaikuttaa eniten omilla kulutusvalinnoillani. Vaateteollisuuteen liittyy paljon ekologisia ja eettisiä kysymyksiä ja tämä on minun tapani ilmaista oma mielipiteeni asioiden tilasta. Lupakseni ei kuitenkaan ole turhaa ekovouhotusta, eivätkä periaatteeni sellaisia, joiden takia alan hakkaamaan päätä seinään. On muutamia juttuja, joihin haluan pidättää itselläni oikeuden.

Ensinnä rajaan lupaukseni ulkopuolelle hansikkaat. Saan ostaa neulehanskoja tarpeeseen. Jos hanskat kuuluisivat lupaukseeni, en ehtisi muuta tehdäkään kuin neuloa hanskoja, sillä hukkaan niitä niin usein. Tänä talvena on menossa kolmas pari, mutta luulen, että hukkasin ne tänään. Nahkahanskoja en enää edes harkitse, koska niiden hukkuminen harmittaa aina vähän enemmän.

Alusvaatteita saan myös ostaa. Ei siksi, että hukkaisin niitä usein, vaan siksi, että en halua tehdä elämästäni liian vaikeaa.

Kolmas lupaukseni ulkopuolelle jäävä alue on urheiluvaatteet. Liikun paljon ja esimerkiksi uusi laskettelutakki olisi nyt tarpeen, koska vanha on jo aikansa elänyt. Urheiluvaatteet ovat aina pitkäikäisiä hankintoja ja kulutan ne loppuun asti, joten niiden hankkiminen on tähänkin asti ollut järkevää. Vanhat myyn kirpputoreilla (kuten muutkin vanhat vaatteeni), jos ne ovat yhtään käyttökelpoisia. Mutta en siis hanki mitään turhaan, vain jos todella tarvitsen.

Lupaukseeni eivät myöskään kuulu kengät, mutta niitäkin ostan vain, jos ostos on oikeasti järkevä. Järkevä ostos on silloin, kun se on tarpeellinen, pitkäikäinen ja käyttökohteet ovat monipuolisia, materiaali on ekologinen, kestävä ja korjattavissa ja hinta on omalle rahapussille sopiva. Ostos on järkevä myös silloin, jos se edistää positiivisia asioita. Esimerkiksi ostamalla tuotteita suomalaisilta suunnittelijoilta tai valmistajilta tuen suomalaista osaamista ja yrittäjyyttä.

Muilta osin ompelen vaatteeni itse. Mekot, takit, paidat, housut, hameet ja kaikki. Asusteet ja laukut myös, jos sellaisille tulee tarvetta. Sisustusratkaisuissa pyrin samaan. Ajatukseni yltää tietenkin myös vaatekaappiani ja kodin tekstiilejä laajemmalle, ja haluan tehdä järkeviä valintoja kaikilla elämän alueilla. Ekologisemmin, tehokkaammin ja fiksummin. Menestys on vaihtelevaa, mutta tarkoitus on hyvä.

Villaa ja vikatikkejä esittäytyy

Tänään on se suuri päivä, kun julkaisen ensimmäisen blogikirjoitukseni. Tämä päivä onkin antanut odottaa itseään, sillä ajatus blogista on kypsynyt tämän ruudun ääressä jo parin vuoden ajan. Se on hakenut muotoaan ja odottanut parempaa aikaa selkeämpää visiota tai vahvempaa uskoa. Tai huomista, tai ylihuomista, tai sitten kun –päivää..

Mutta nyt - uuden vuoden innoittama, ja toisaalta uuden vuoden lupausten velvoittamana – saanko esitellä, uunituore blogi Villaa ja vikatikkejä teidän iloksenne! Lukekaa sankoin joukoin, kiitos J

Mistä siis on kysymys?

Blogissa kysymys on eräänlaisesta vuosi ilman vaatteita -haasteesta. Olen jo vuosia seurannut vaatteiden laadun heikkenemistä ja kertakäyttökulttuurin leviämistä vaatekaapista toiseen. Massatuotantona tuotettuja tuotteita ei ole suunniteltu kestämään käyttöä vaan tuottamaan voittoa. Materiaalit ovat luokattomia ja työn jälki on mitä on. Hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä, hinta ja brändi sen sijaan kyllä. Suuria puheita ja pieniä tekoja, joiden taustalla vaikuttaa aina raha. Hikipajoja, ympäristökuormitusta, ulkonäköpaineita, kulutuskeskeisyyttä, käsityön arvostuksen laskua, kotimaisen osaamisen katoamista... huh, vähemmästäkin tulee huono fiilis.

Niinpä tein jo syksyllä itseni kanssa diilin, että en enää osta yhtään sellaista vaatekappaletta, jonka pystyisin tekemään itse - sen sijaan teen ne itse. Vuoden 2014 aikana vaatelakkoilu herätti keskustelua myös muilla tahoilla. Mm. Radio Aallon Anna Perho ryhtyi keväällä vaatteenostolakkoon loppuvuodeksi ja Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste heitettiin syyskuun Siivouspäivän yhteydessä. Trashionista Outi Pyy aloitti vuoden 2015 kannustalla ihmisiä ottamaan haasteen vastaan vetoavin argumentein. Minulle totaalikieltäytyminen on liian totista (ja tuhoon tuomittua) puuhaa eikä kirpputorien kiertäminen löytöjen toivossa innosta - en vain tunne oloani kotoisaksi housuissa, joissa tiedän jonkun vieraan joskus tepastelleen. Itse tekeminen sen sijaan tekee homman minulle mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi.

Syksyinen päätökseni oli kuitenkin ehkä turhan hataralla pohjalla ja syksyn aikana notkahduksia tuli. Sorruin tekemään muutamia hankintoja, joista huono omatunto sitten jälkeenpäin soimasi. Niinpä nyt vuoden 2015 kunniaksi kokoan itseni ja päätän aiempaa vankemmin olla hankkimatta yhtäkään uutta vaatetta. Teen kaiken itse. Ei siis enää heräteostoksia, ei aleövereitä, ei pukukopeissa hyviltä ideoilta tuntuneita kertakäyttöhelmiä. Vain harkittuja, suunniteltuja, itse omin pikku kätöksin väkerrettyjä vetimiä.

Tällä lupauksella haluan haastaa itseni ja ompelutaitoni, mutta ennen kaikkea rajoittaa vaatteiden ylikulutusta ja harkitsemattomia hankintoja, joita vaatekaappini pursuaa. Enhän halua ostaa sellaista, joka näyttää halvalta vinoine saumoineen, kestää käyttöä muutaman hassun kerran ja on sen jälkeen käyttökelvotonta jätettä. Lisäksi oma harkintakykyni pettää sovituskopin spottivaloissa melkoisen usein ja sen suora seuraus on viheliäinen heräteostos. Joissakin sovituskopeissa on oma rinnakkaistodellisuutensa, jossa kaikki on mahdollista. Niistä on parempi pysyä kaukana.

Osallistun siis maailmanpelastustalkoisiin kertakäyttökulttuurin aiheuttamia tuhoja vastaan, välineinäni ompelukone ja saumuri sekä nippu neulepuikkoja. Nyt ainakin uusien vaatteiden määrä radikaalisti vähenee, kun ryhdyn itse ompeluhommiin. Jos vaatteideni saumat ovat tästä edespäin vinoja, tiedän keneltä vaatia selitystä.

Ja kuka täällä kirjoittaa? 

Lyhyesti sanottuna: kolmenkympin kieppeillä oleva porvoolaisneitokainen - lisää selvinnee matkan varrella. Oma taustani käsityöläisenä on elämänmittainen – neulepuikot viuhoivat käsissäni sujuvasti jo ennen kuin opin lukemaan. Käsillä tekeminen on pysytellyt tärkeänä asiana noista päivistä saakka ja käynnissä on ollut jos jonkinlaista projektia. Ommellut olen jonkin verran, mutta viime vuodet ompelulaitteistoni on pysytellyt kovin hiljaisena, ja nyt on korkea aika laittaa ompelimoon vipinää.

Blogissa kirjoitan sekä ylä- että alamäistä (joita luultavasti tulee vastaan reippaasti) haasteen parissa. Kerron parhaat ompeluvinkkini onnistuneeseen lopputulokseen ja raportoin sudenkuopat, jotka löydän. Jaan ompelu- ja neuleohjeita, ahaa-elämyksiä ja ideoita. Saatanpa postailla muutakin aiheesta ja aiheen vierestä matkan varrella tekemieni havaintojen innoittamana. Blogiani ohjaavia arvoja ovat ekologisuus, kädentaitojen arvostus ja tyyliseikat. Hauskuutta unohtamatta – ennen kaikkea tämän tulee olla hauskaa.

Aivan ongelmitta tämä haaste ei ole voitettu, onhan edessä melkoinen rupeama hommaan tottumattomalle. Riittääkö aikani tuhannelle ja yhdelle ompeluprojektille? Entä mihin ompelutaitoni riittävät? Mistä löydän kankaita, jotka sopivat muuallekin kuin isoäidin ikkunoihin – ekologisia kriteerejä unohtamatta? Kenellä on ne kaavat, joista taion trendikkäitä luomuksia? Miten saan ne istumaan omille mittasuhteilleni? Kuljenko koko vuoden viime vuoden vaatteissa vai saanko ylleni jotain uutta ja tilanteeseen sopivaa? Paistaako omatekoisuus kilometrien päähän vai onnistunko sulautumaan tehdaspukeisten kanssaeläjieni joukkoon? Tuleeko siitä saumasta vino? Ja helmasta liian lyhyt? Istuuko yksikään hiha? Vuodestani on muodostumassa varsinainen jännitysnäytelmä.

Enjoy!