Villaa ja vikatikkejä esittäytyy

Tänään on se suuri päivä, kun julkaisen ensimmäisen blogikirjoitukseni. Tämä päivä onkin antanut odottaa itseään, sillä ajatus blogista on kypsynyt tämän ruudun ääressä jo parin vuoden ajan. Se on hakenut muotoaan ja odottanut parempaa aikaa selkeämpää visiota tai vahvempaa uskoa. Tai huomista, tai ylihuomista, tai sitten kun –päivää..

Mutta nyt - uuden vuoden innoittama, ja toisaalta uuden vuoden lupausten velvoittamana – saanko esitellä, uunituore blogi Villaa ja vikatikkejä teidän iloksenne! Lukekaa sankoin joukoin, kiitos J

Mistä siis on kysymys?

Blogissa kysymys on eräänlaisesta vuosi ilman vaatteita -haasteesta. Olen jo vuosia seurannut vaatteiden laadun heikkenemistä ja kertakäyttökulttuurin leviämistä vaatekaapista toiseen. Massatuotantona tuotettuja tuotteita ei ole suunniteltu kestämään käyttöä vaan tuottamaan voittoa. Materiaalit ovat luokattomia ja työn jälki on mitä on. Hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä, hinta ja brändi sen sijaan kyllä. Suuria puheita ja pieniä tekoja, joiden taustalla vaikuttaa aina raha. Hikipajoja, ympäristökuormitusta, ulkonäköpaineita, kulutuskeskeisyyttä, käsityön arvostuksen laskua, kotimaisen osaamisen katoamista... huh, vähemmästäkin tulee huono fiilis.

Niinpä tein jo syksyllä itseni kanssa diilin, että en enää osta yhtään sellaista vaatekappaletta, jonka pystyisin tekemään itse - sen sijaan teen ne itse. Vuoden 2014 aikana vaatelakkoilu herätti keskustelua myös muilla tahoilla. Mm. Radio Aallon Anna Perho ryhtyi keväällä vaatteenostolakkoon loppuvuodeksi ja Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste heitettiin syyskuun Siivouspäivän yhteydessä. Trashionista Outi Pyy aloitti vuoden 2015 kannustalla ihmisiä ottamaan haasteen vastaan vetoavin argumentein. Minulle totaalikieltäytyminen on liian totista (ja tuhoon tuomittua) puuhaa eikä kirpputorien kiertäminen löytöjen toivossa innosta - en vain tunne oloani kotoisaksi housuissa, joissa tiedän jonkun vieraan joskus tepastelleen. Itse tekeminen sen sijaan tekee homman minulle mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi.

Syksyinen päätökseni oli kuitenkin ehkä turhan hataralla pohjalla ja syksyn aikana notkahduksia tuli. Sorruin tekemään muutamia hankintoja, joista huono omatunto sitten jälkeenpäin soimasi. Niinpä nyt vuoden 2015 kunniaksi kokoan itseni ja päätän aiempaa vankemmin olla hankkimatta yhtäkään uutta vaatetta. Teen kaiken itse. Ei siis enää heräteostoksia, ei aleövereitä, ei pukukopeissa hyviltä ideoilta tuntuneita kertakäyttöhelmiä. Vain harkittuja, suunniteltuja, itse omin pikku kätöksin väkerrettyjä vetimiä.

Tällä lupauksella haluan haastaa itseni ja ompelutaitoni, mutta ennen kaikkea rajoittaa vaatteiden ylikulutusta ja harkitsemattomia hankintoja, joita vaatekaappini pursuaa. Enhän halua ostaa sellaista, joka näyttää halvalta vinoine saumoineen, kestää käyttöä muutaman hassun kerran ja on sen jälkeen käyttökelvotonta jätettä. Lisäksi oma harkintakykyni pettää sovituskopin spottivaloissa melkoisen usein ja sen suora seuraus on viheliäinen heräteostos. Joissakin sovituskopeissa on oma rinnakkaistodellisuutensa, jossa kaikki on mahdollista. Niistä on parempi pysyä kaukana.

Osallistun siis maailmanpelastustalkoisiin kertakäyttökulttuurin aiheuttamia tuhoja vastaan, välineinäni ompelukone ja saumuri sekä nippu neulepuikkoja. Nyt ainakin uusien vaatteiden määrä radikaalisti vähenee, kun ryhdyn itse ompeluhommiin. Jos vaatteideni saumat ovat tästä edespäin vinoja, tiedän keneltä vaatia selitystä.

Ja kuka täällä kirjoittaa? 

Lyhyesti sanottuna: kolmenkympin kieppeillä oleva porvoolaisneitokainen - lisää selvinnee matkan varrella. Oma taustani käsityöläisenä on elämänmittainen – neulepuikot viuhoivat käsissäni sujuvasti jo ennen kuin opin lukemaan. Käsillä tekeminen on pysytellyt tärkeänä asiana noista päivistä saakka ja käynnissä on ollut jos jonkinlaista projektia. Ommellut olen jonkin verran, mutta viime vuodet ompelulaitteistoni on pysytellyt kovin hiljaisena, ja nyt on korkea aika laittaa ompelimoon vipinää.

Blogissa kirjoitan sekä ylä- että alamäistä (joita luultavasti tulee vastaan reippaasti) haasteen parissa. Kerron parhaat ompeluvinkkini onnistuneeseen lopputulokseen ja raportoin sudenkuopat, jotka löydän. Jaan ompelu- ja neuleohjeita, ahaa-elämyksiä ja ideoita. Saatanpa postailla muutakin aiheesta ja aiheen vierestä matkan varrella tekemieni havaintojen innoittamana. Blogiani ohjaavia arvoja ovat ekologisuus, kädentaitojen arvostus ja tyyliseikat. Hauskuutta unohtamatta – ennen kaikkea tämän tulee olla hauskaa.

Aivan ongelmitta tämä haaste ei ole voitettu, onhan edessä melkoinen rupeama hommaan tottumattomalle. Riittääkö aikani tuhannelle ja yhdelle ompeluprojektille? Entä mihin ompelutaitoni riittävät? Mistä löydän kankaita, jotka sopivat muuallekin kuin isoäidin ikkunoihin – ekologisia kriteerejä unohtamatta? Kenellä on ne kaavat, joista taion trendikkäitä luomuksia? Miten saan ne istumaan omille mittasuhteilleni? Kuljenko koko vuoden viime vuoden vaatteissa vai saanko ylleni jotain uutta ja tilanteeseen sopivaa? Paistaako omatekoisuus kilometrien päähän vai onnistunko sulautumaan tehdaspukeisten kanssaeläjieni joukkoon? Tuleeko siitä saumasta vino? Ja helmasta liian lyhyt? Istuuko yksikään hiha? Vuodestani on muodostumassa varsinainen jännitysnäytelmä.

Enjoy!