Pipo, joka kiristi liikaa

Ompeluksien välissä valmistui äskettäin myös pipo, jonka aloitin joululomalla. Halusin mustan, siistin ja simppelin peruspipon, jossa olisi kuitenkin vähän ilmettä. Pipon piti olla juuri oikean kokoinen ja hyvin istuva. Sopivan väljä, ettei tukka lytisty ja päivä mene pilalle, mutta ei kuitenkaan ollenkaan baggy-mallia. Niinpä päädyin klassiseen palmikkopipoon. Tästä neuleohjeeseen.

Pipon takaa kurkistaa lentoon lähtevä Vanilla Fly -possu on Porvoon vanhan kaupungin Destiny-liikkeestä

Aloitin neulomaan pipoa muistaakseni 80 - 90 silmukalla. Pääsin noin 10 cm eteenpäin, kunnes huomasin, että piposta oli tulossa aivan liian pieni - tiheät palmikot kutistivat ympärysmittaa. Sehän ei sovi, että pipo on kireällä, joten ryhdyin jälleen purkuhommiin ja aloitin alusta. Lisäsin silmukoita mittauksieni mukaan ja päädyin 120 silmukkaan.

Pipon kavennukset tein ilman suurempia suunnitelmia. Halusin vain piilottaa ne symmetrisesti palmikoiden suojiin näkymättömiin. Niinpä kavennuksista tuli ehkä hieman monimutkaiset, mutta ihan onnistuneet.

Viimein sain valmiin pipon päähäni. Hetken soviteltuani totesin sen olevan liian matala. Olin kyllä epäillyt sitä jo neuloessa, mutta en jaksanut purkaa enää. Manasin laiskuuttani jonkin aikaa, kunnes tajusin, että kyseessä on 75 % villalanka (Novitan Isoveli), eli se varmasti muokkautuu helposti oikeaan kokoon. Niinpä kastelin pipon läpimäräksi haalealla vedellä, ja vetäisin sen yöksi sopivan kokoisen kulhon päälle pikkuisen venytettynä kuivumaan. Aamulla pipo oli kuiva ja asettunut juuri sopiviin mittoihin.

Neuleohje löytyy täältä.