Kriittinen piste

Edellisessä postauksessa mainitsin jakusta, joka melkein valmistui. Tässä hän nyt on. Kuten huomaatte, niskassa sauma repsottaa vielä, ja jos pääsisitte kurkkaamaan jakun sisälle, siellä repsottaisi pari saumaa lisää. Kalkkiviivoille ei kuitenkaan ole enää pitkä matka – muutama ommel, viime silaukseksi koristesolki ja voilá, jakku olisi valmis käyttöön. Mutta.

Tämä on juuri se kriittinen piste, mihin asti moni projektini yltää, ja mihin se sitten jää odottelemaan parempaa huomista. Tähän asti työ etenee vauhdikkaasti ja suunnitelmien mukaan. Kaavapaperit saavat kyytiä, nuppineulat sinkoilevat, tukka menee silmille, saumuri ja ompelukone savuavat vuorotellen. Palapeli hahmottuu pala palalta, kaikki näyttää hyvältä ja minä olen onnellinen, kunnes viime metreillä huomaan, että jokin on vinossa.

Jokin kohta ei istu. Jostain kinnaa tai sauma menee kurttuun. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä ja miten. Ehkä otan jostain saumasta vähän sisään tai päästän toisaalta hieman väljemmäksi.

Tämä ystävällinen jakku toivottaa kaikille hyvää päivää

Koska inhoan turhaa työtä, jään pohtimaan oikeaa ratkaisua ja odottelemaan idealampun syttymistä. Idealamppu syttyy kyllä, mutta idea ei liitykään millään lailla tuohon problemaattisen tekeleeseen, vaan aivan upouuteen juttuun. Niin saa uusi projekti alkunsa. Vanhan kimppuun päätän palata heti-sitten-tämän-jälkeen. Arvaatte varmaankin, että tämän uuden projektin jälkeen syntyy uusi projekti, jonka jälkeen uusi ja joku näistäkin on saattanut jo päätyä ongelmakappaleiden pinkkaan. Vanhaan ei ehkä vuosiin kosketa.

Tämä saa luvan loppua, ja lupaan käsi sydämellä, että jatkossa vien aloittamani työn sinnikkäästi kerralla loppuun asti. Heti tämän projektin jälkeen.

Jakussa ongelmana on selkä, sillä niska nousee aavistuksen liian ylös eikä kaulus istu takaa. Lisäksi ongelmana on kangas (jälleen Eurokankaan palaosastolta, villasekoitetta), joka on sinänsä hyvälaatuista, että se on ryhdikästä eikä rypisty lainkaan. Tämän ominaisuuden vuoksi saumoja on kuitenkin melkein mahdoton silittää auki. Ne pirulaiset törröttävät miten sattuu, vaikka kuinka olen silittänyt ja höyryttänyt ja kiroillut ja uhkaillut. Harkitsen tikkaamista vaikka en halua. Se vaatisi purkutöitäkin. Yök.

Niinpä tuntui paljon mieluisammalta aloittaa hameprojekti, joka sinänsä kyllä liittyy jakkuprojektiin,  että se on samaa asua. Hame olikin mielenkiintoinen kokeilu, sillä alkuperäiset kaavat olivat housuja varten, mutta muunsin ne hameen kaavaksi. 

Hamepalapeli

Molempien vaatteiden kaavat ovat Burda Style –lehden numerosta 4 / 2014. Ihastuin jakkuun ja housuihin ikihyviksi ja tein jo housut pellavasta (melkein valmiiksi, tähän palaan myöhemmin). Housujen vyötärö on todella kaunis, ja ajattelin, että olisipa se nätti myös hameena. Pakkohan senkin on onnistua. Niinpä askartelin housujen kaavoista hameen kaavat.

Ompelen hameen valmiiksi (siis ihan oikeasti valmiiksi) lähipäivinä ja kerron projektista seuraavan kerran lisää.

Burda Style 4 / 2014, sivu 29